Digitaalisuus opetuksessa tarkoittaa sitä, että tieto- ja viestintäteknologia tulee mukaan oppimiseen ja opetukseen. Kyseessä on erityisesti toimintatapojen ja -kulttuurin muutoksesta teknologian avustuksella. Digitaalisuus haastaa opettajien lisäksi paljon muutakin opetusmaailmassa. Se haastaa opetuksessa käytettävät välineet aina oppilaitoksen rakenteisiin saakka.
Digitalisaatio muuttaa ammatteja ja siten työtä; robotiikka, 3D-mallinnus ja -tulostus, lisätty todellisuus ja 360 -virtuaaliympäristöt esimerkiksi ovat menetelmiä, jotka toisaalta vähentävät ihmiskäden työtä ja toisaalta muuttavat täysin työmenetelmiä. Osa ammateistakin tulee katoamaan kehityksen myötä. Sukupolvien väliset erot tulevat olemaan suuret. Koulumaailmassa ei ole koskaan yhden sukupolven aikana nähty näin laajaa kehitystä työn muutoksessa. Rutiinityöt väistyvät robottien tieltä ja opetusta simuloidaan virtuaalisesti ilman suuria työsaleja.
Oppilaitosten tulee olla kehityksen kärjessä. Digitalisaatio on loikka opetusmaailman kehityksessä ja ensisijaisesti se haastaakin opettajat. Jotkut iäkkäämmät opettajat kokevat jo tietokoneen käytönkin haastavaksi ja jos vielä pitäisi opetella tekemään ammattityökin erilaisia laitteita ja ohjelmia käyttäen, niin yhtälö on valmis; ei tule mitään.
Nuoremmat opettajat, jotka ovat niin sanotusti kasvaneet digiaikana, ovat erilaisten tieto- ja viestintävälineiden kanssa kuin kalat vedessä. Heille digitalisaation yhdistäminen ammatin opetukseen on kuin leikkikenttä, jossa voi hyödyntää erilaisia välineitä ja ohjelmia, ja yltää aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Oikein käytettynä digitalisaatio tarjoaa loputtoman tiedon valtatien ja mahdollisuuksien valtameren. Iso asia on sekin, että syrjäseuduilla ja työn ohessa opiskeleville digitalisaatio mahdollistaa etäopiskelun verkon välityksellä. Digitalisaation tutkintotilaisuuksissa on myös nostanut päätään laadun varmistuksessa. Esimerkiksi videointi voi toimia tukena arvioinnille ja opiskelijalle oppimisen materiaalina. Lisäksi epäselvissä tilanteissa opiskelija voi palata omaan tekemiseensä ja tarkistaa miten se homma menikään. Samoin arvioijat voivat palata tarkistamaan jotakiin kohtaa arvioinnin oikeellisuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi hiusalalla voisi olla kyse ergonomiasta ja sen toteutumisesta, kuten asennosta pesupaikalla sekä käsien korkeus ja asento hiuksia leikatessa.
Parhaimmillaan digitalisaatio tukee opetusta jo päiväkodista asti. Digiajan lapset voidaan jopa saada motivoitumaan opetettavasta aiheesta digilaitteiden avulla. Esimerkiksi pelaaminen on se juttu tänä päivänä. Jos opiskelijat kiinnostuvat ja innostuvat opetettavasta asiasta pelin avulla, niin so be it. Digisovellukset ovatkin hyvä tapa tuottaa pelillisyyttä ja tätä kautta hauskuutta opetettavaan kokonaisuuteen.
Kriittisyyttäkin tarvitaan
“Tunnustaudun suhtautuvani kriittisesti opetuksen digitalisoitumiseen. Käytävillä kuljeskellessa, hankeraportteja lueskellessa ja digiuskovaisten kanssa keskustellessa välillä tulee mieleen ajatus, että digitalisaatiosta on tullut itsetarkoitus. Keskustelin terveydenhuollon alaa edustavan kollegani kanssa, joka murehtii toistuvasti sitä, miten lähiopetus on korvattu digiluennoilla ja verkko-opinnoilla. Murehtii siksi, että miten voit opettaa kohtaamista digisti - alalla, jossa kohtaaminen oikeasti tapahtuu livenä, face to face - ihminen ihmiselle.
Olen käynyt yksityisellä sektorilla toimivan työnantajani kustantamana kansainvälisen pedagogisen pätevöitymiskoulutuksen. Saimme vaikuttavaa, monikansallista ja intensiivistä koulutusta - joka vaati paljon,mutta myös antoi. Merkille pantavaa oli, että koulutuksessa ei käytetty digitaalisia opetusmenetelmiä. Otin opit työssäni käyttöön. Siirryin opetuksessani pois digitaalisuudesta (noh-lähinnä siis powerpoint-dioista) kohti fläppejä, ryhmätöitä, simulaatioharjoituksia ja keskustelua. Koulutuspalautteeni nousivat muutoksen jälkeen yhellä numerolla. Olin hämmästynyt. Kirjoitetussa palautteessa sain lukuisia mainintoja siitä, kuinka koulutuksessa todella oppi, punainen lanka säilyi läpi koko koulutuspäivien, pysyimme aikataulussa ja oli rauha keskittyä olennaiseen. Numeerisella asteikolla 1 - 5 koulutusten arvosana nousi 4,5 - 4,8.
Kannatan opetuksen digitalisaatiota silloin, kun se mahdollistaa osallistumisen ja tiedon lähteille pääsyn aikaan ja paikkaan sitomatta. Silloin, kun se tukee ja monipuolistaa lähiopetusta tai kun se tekee oppimisesta hauskaa. Toivoisin, että digiloikkahuumassa ei heitettäisi lasta pesuveden mukana - vaan sovellettaisiin maltilla digiä ja panostettaisiin lähiopetuksen laatuun.”
Kehitystä ei voi pysäyttää
Erilaisiin digitaalisiin välineisiin ja ohjelmiin tutustumalla siirtyminen teknologisiin ratkaisuihin on luonteva jatkumo. Joskus vielä tapaa ihmisiä, jotka nostavat syyttävän sormen pelaamisen vaaroista. (johtuuko vanhasta moraalikäsityksestä?) Totuus kuitenkin on, että työn muutoksessa tarvitaan juuri niitä valmiuksia, joita kehittyneissä peleissä voi harjoitella. Esimerkiksi lentosimulaattorilla pelatessa istutaan kuin oikeassa lentokoneen ohjaamossa, tehdään lentosuunnitelmat, keskustellaan lennonjohdon kanssa englanniksi, on tunnettava lentoturvallisuus, tiedettävä mitä kymmenet tai jopa sadat eri mittarit ja valot tarkoittavat, on tiedettävä lentokenttä- ja ilmailusäännöt, tunnettava fysiikan lakeja, tiedettävä miten säät vaikuttavat koneen käyttäytymiseen jne. Tämän oppii 11- vuotias, jos asia kiinnostaa. Miksi siis peruskoulussa ei hyödynnetä tämän ikäisten poikalasten oppimiskykyä. Heidän luontainen uteliaisuutensa tukahdutetaan perinteisillä englannin sanakokeilla ja he turhautuvat. Tähän meillä ei ole varaa.
Edellä mainitut haasteet on otettu vakavasti myös valtiovallan toimesta. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeen eli ammatillisen koulutuksen reformin yhdeksi toimenpiteeksi on nostettu digitaalisuuden kehittäminen. Reformissa käynnistetään kehittämisohjelma, jonka puitteissa uudistetaan ammatillisen koulutuksen toimintaprosesseja osaamisperusteisiksi ja asiakaslähtöisiksi, tehostetaan ja joustavoitetaan koulutuksen järjestäjän toimintaa, kevennetään hallintoa ja vahvistetaan opetushenkilöstön osaamista.
Ammatillisesta koulutuksesta leikattiin 190 miljoonaa ja samanaikaisesti pitäisi kehittää uusia toimintatapoja ja -ympäristöjä. Miten tämä yhtälö sitten käytännössä toteutuu jää nähtäväksi. Oppilaitokset hakevat joka tapauksessa kilvan kehittämisavustuksia pysyäkseen kärkioppilaitoksina. Valtion myöntämää hankerahaa ei ole luvassa yksittäisille oppilaitoksille vaan ainoastaan yhteistyöoppilaitoksille ryhmänä. Yhtenä kehittämiskohteena tulee varmastikin olemaan opettajien digiosaamisen parantaminen. Tarkkana siis kaikki syksyn hankehakujen suhteen.
Ammatillisten oppilaitosten tulee olla tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Meidän tulee olla kiinteä osa sitä. Oppilaitoksilla ei ole varaa pitää yllä kaikin puolin ajanmukaista välineistöä joten meidän on mahdollistettava oppiminen yhä useammin työelämässä. Tästä yhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet sillä työelämä saa juuri tarvitsemansa osaajan ja oppilaitosten hupenevat resurssit voidaan kohdistaa yleisten työelämävalmiuksien kehittämiseen. Vuorovaikutustaitojakin vielä tarvitaan.
Digitaalisuuden kehittyessä vain taivas on rajana. Ajasta ja paikasta riippumaton opetus on mahdollista globaalisti kaikille. Koulutusmateriaalit ovat ajan tasalla ja helposti saatavilla nopeiden yhteyksien avulla. Verkkomateriaalin tuottaminen onkin monen oppilaitoksen agendalla. Viimeisetkin vastaan pyristelevät opettajat on saatava kehitykseen mukaan. -SOMEAHKUT
