Toimiessasi arvioijana näyttötutkinnoissa sinulla on paljon valtaa ja vastuuta

Arvioijana voit edustaa vain yhtä tahoa
(työnantaja, työntekijä, opetusalaa), tietenkin sitä mikä on työtehtäväsi mukaisesti järkevää. Arvioijana sinulla tulee olla riittävää osaamista suoritettavaan tutkintoon, tutkinnon perusteisiin ja arviointiin. Erittäin tärkeä asia on salassapitovelvollisuus, arvioijana et voi kertoa kenellekään ulkopuoliselle henkilölle tutkintosuorituksista.

Näyttötutkinnon järjestäjällä on velvollisuus perehdyttää arvioijat, tätä sinun tulee vaatia mikäli näin ei ole tapahtunut. Hyvä perehdyttäminen on tärkeää, jotta osaltasi turvaat näyttötutkintojen suorittajan oikeudenmukaisen ja ammattitaitoisen, tasapuolisen ja laadukkaan arvioinnin.


Arvioinnin tärkeimpiä näkökulmia on sen eettisyys

Arviointiin vaikuttaa paljon opettajan tai kouluttajan omat arvot. Hyvän arvioinnin pohjana voidaankin pitää tervettä arvomaailmaa. Jokaisen onkin pohdittava omia arvojaan kuten onko riittävän reilu, oikeudenmukainen, kestääkö arviointi tarkastelun eli onko se tarpeeksi läpinäkyvää?. Arvioijana sinun täytyy pystyä myös motivoimaan henkilöä oppimiseen ja saamaan opiskelijalle mahdollisimman pysyvä ja osuva arviointi.

Arvioijana sinulla onkin aika suuri vastuu myös yksilön tulevaisuudesta. Väärin tehty arviointi voi vaikuttaa myös opiskelijan työllistymiseen.
Arvioijana toimiessasi sinun pitää myös tuntea alaan tulleet muutokset eli työelämän muuttuvat vaatimukset. Siksi oman ammattitaidon ylläpitäminen onkin eriarvoisen tärkeää, jotta saataisiin mahdollisimman “ osuva “ arviointi.

Oletko objektiivinen arvioija?

No et ole. Täydellistä objektiivisuutta on mahdoton saavuttaa. Meistä jokaisen on hyvä tietoisesti tunnistaa erilaisia arviointivirheitä ja miettiä niitä ja niihin ”sortumista” omassa arviointityössä. Mikseivät arviointivirheet voisi olla vaikka lunttilistana mukana arviointitilaisuudessa, jotta tietoisesti voin tarkastella, etten syyllisty niihin?

Olenko epävarma ja varmuuden vuoksi pitäydyn keskiasteikolla arvioinnissa? Suhtaudunko arvioitavaan Tyhjällä päällä” siinä tilanteessa, vai vaikuttaako arviointiini jo mahdollisesti aikaisemmin saamani käsitys tuosta henkilöstä? Kiinnitänkö huomiota tasa-arvoisesti kaikkiin asioihin vai onko minulla suosikkialueita, joiden hyvä osaaminen on mielestäni erityisen tärkeää?

Entä kun arviointeja on monta peräkkäin? Pystytkö pitämään kriteerit samoina? Pystytkö suhtautumaan objektiivisesti niin itsesi kanssa saman tyyppisiin kuin erilaisiinkin henkilöihin?

Erehtyminen on inhimillistä – myös arvioinnissa. Kun myönnämme tämän ja reflektoimme omaa toimintaamme rehellisesti ja riittävästi, emme sorru virheisiin liian usein.

Arviointiasteikko - nykyinen vai “uusi”?

Entä minkä numeron tutkintotilaisuudesta annetaan? Nykyisessä systeemissä perustutkinnon arviointiasteikkona on 1-3: tyydyttävä, hyvä ja kiitettävä. Onko se riittävä vai voisiko se olla 1-5 asteikko, jota käyttävät monet muutkin oppilaitokset. Voisiko tämä skaala antaa enemmän mahdollisuuksia arvioinnin todellisten vivahteiden ja erojen näkyviin saattamiseen, joita todellisuudessa on?

Sitten on vielä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, joita nykyään arvioidaan hyväksytty/hylätty periaatteella. Onko tämä arviointitapa oikea, koska näitä tutkintoja noteerataan myös jatko-opintoihin. Olisiko vähintään kohtuullista, että opiskelijavalintoja tehtäessä tulisi ilmi, onko hakija suorittanut tutkintonsa läpäisten sen juuri ja juuri vai kiitettävällä arvosanalla?


Tulevina hyvin koulutettuina näyttötutkintomestareina haluamme taata laadukkaan arvioinnin jatkossakin. Annetaanko meille siihen mahdollisuus?

Ajatuksia näyttötutkintojen ohjauksesta

Ajatuksia näyttötutkintojen ohjauksesta

Aika: Henkilökohtaistamiseen kannattaa käyttää aikaa, panostaa yhteen tutkinnon suorittajaan kerralla kunnolla ja selvittää juuri hänen a) soveltuvuus ja b) tutkinnon rakenteen tuntemuksensa. Vanha motto "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee siis aina vain. Dialogi tutkinnon suorittajan kanssa, keskustelu ihmiseltä ihmiselle sekä jokaisen arvostus yksilönä palkitsevat tutkinnon suorittamisen vaiheessa kaikkia osapuolia.

Tutkinnon suorittaja on aina oman osaamisensa asiantuntija, jolla on jo hallussaan keinot selvitä opinnoistaan. Keinojen selvittäminen ja oppimisen haasteet ovat lähes aina ratkaistavissa moniammatillisena yhteistyönä. Näin saadaan henkilökohtaiseen suunnitelmaan mukaan ne parhaat ratkaisut, joilla osaamisen vaatimukset ammattitaidon ja tutkinnon perusteiden näkökulmasta toteutuvat. Samalla tutkinnon suorittaja itse pääsee vaikuttamaan siihen, mitä?missä?milloin? ja hänet vastuutetaan omasta osuudestaan. Kukaan muu ei voi hänen puolestaan valita keinoja ja ratkaisuja,, vain hän itse. Näin myös vältytään siltä, että tehdään puolesta.

Eilen nousi valokeilaan ennakointi ja dokumentointi. Mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole tehty pätee tässäkin. Tarkkuutta kannattaa vallia sillä pieteetillä, millä tavoin asiat on kirjattuna Järjestämissuunnitelmaan. Se toimii laatukäsikirjana kaikkiin suuntiin ja luo uskottavuutta tutkinnon suorittajan ja tutkinnon järjestäjän ja työelämän näkökulmasta. Samalla arvioinnista tulee läpinäkyvää ja tasapuolista. Tehdään niitä asioita, jotka on suunnitelmassa luvattu.

Maahanmuuttajaopiskelijan arvioinnin haasteet ovat monelle tutkinnon järjestäjälle ja työelämänedustajalle tuttuja. Hyviä vinkkejä saa AiHe- projektin (2004) oppaasta ”Ohjaus näyttötutkinnon ja valmistavan koulutuksen henkilökohtaistamisessa. Ohjaus työ tavaksi- videoon liittyvä käsikirja. Ja näistä: http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf

Ja

http://www.opetushallitus.fi/download/49189_ohjaus_nayttotutkinnon_ja_valmistavan_koulutuksen_henkilokohtaistaminen.pdf

Aina on muistettava se, että kaikille tulee turvata samat mahdollisuudet suorittaa tutkinto, oli kieli mikä hyvänsä suomen lisäksi (OPH:n määräys 47/011/2000). Usein riittää se, että on itse kiinnostunut toisesta ihmisestä, ei tarvitse tietää kaikkea ja kannattaa aina kysyä asioista suoraan ja loukkaamatta. Henkilöä voi pyytää itse kertomaan omasta taustastaan, työ- ja koulutushistoriastaan ja miten hän on itse ajatellut tutkinnon suorittamisensa hoitaa. Kannattaa muistaa, että ohjaustilanteisiin kohdistuu paljon odotuksia, kuten eilen kuulimme esimerkkejä. Joissa kulttuureissa opettajan ja kouluttajan odotetaan tekevän päätökset puolesta, ns. kollektiivisissa kulttuureissa yksilöllisyyden sijaan painottuu yhteisöllisyys.

Mutta kuten eilen kuulimme, me otamme kantaa vain niihin tosiasioihin, joilla on vaikutusta ammattitaitoon, riittävään kielitaitoon sekä tutkinnon perusteiden suorittamiseen. Jos ko. henkilö suoriutuu työtehtävistään arvosanalla K3, se on riittävä näyttö hänen ammattiosaamisestaan. Kielitaito on tärkeä osa kotoutumista ja kuulumisiesta omaan työyhteisöön. Hoitoalalla kielitaidon tulee olla sellainen, ettei pääse syntymään väärinkäsityksiä hoito-ohjeista (lääkitys, lääkelaskut) eikä asiakkaan ilmaisemista tarpeista (kipu, lääkkeisiin liittyvät oireet). Kannattaa muistaa, että ei me itsekään puhuta kirjakieltä.

Omilla tutkinnon suorituspaikoillani työelämän edustajat olivat sitä mieltä, että heidän parhaat työntekijänsä tulivat monikulttuurisesta taustasta ja asenne työhön ja asiakkaisiin oli todella hyvä, arvostava sekä ihmisarvoa kunnioittava.

Kirjoittaja: Seija / MPV

Näyttötutkintojen hinnoittelu

Muutoksen tuulia…

Muutos on pysyvää. Ammatillisen koulutuksen tutkintojen suorittaminen tulee muuttumaan olennaisesti 2018. Tutkinnot tullaan suorittamaan yhdellä tapaa näyttötutkintojen malliin. Nykyisiä näyttötutkintomalleja tullaan kuitenkin keventämään. Uutta lakia ja säädöksiä ei vielä ole hyväksytty. Se seikka ei kuitenkaan vaikuta näyttötutkintojen hinnoitteluun liittyvässä prosessissa. Perusajatus laskennassa on, että jäädään positiiviselle puolelle.

Paljonko perustutkinto maksaa?

Eri aloilla ja oppilaitoksilla on tutkintojen hinnoissa eroja. Hinnoittelu on aina tehtävä tutkintokohtaisesti ja kunkin omista lähtökohdista käsin. Mistä tutkinnosta on kulloinkin kyse, rahoitus ja kulut määräävät sen hinnoittelun. Perustutkintoon johtava koulutus on maksutonta. Tutkintomaksu on 58 euroa. Ammattitutkinnoissa ja erikoisammattitutkinnoissa voidaan opiskelijalta periä kohtuullinen maksu. Tutkintotoimikunnat ovat määritelleet kohtuullisuuden tason. Ylitetylle hinnoittelulle tarvitaan perustelut. Yksittäisen tutkinnon suorittajan kohdalla kustannukset voivat vaihdella. Hinnoittelussa onkin kyse keskiarvolaskelmista. Välittömät (kun opiskelija on olemassa ja paikalla) ja välilliset (esim. tiedotus ja markkinointi) lasketaan keskimääräisinä tutkinnonsuorittajaa kohden.

Välittömiä kustannuksia muodostuu tutkinnonjärjestäjälle opettajien ja arvioijien palkoista ja sivukuluista, matkakustannuksista, laite- ja tilakustannuksista, materiaalikustannuksista. Välillisiä kustannuksiksi lasketaan tutkintojärjestelmään ja arviointijärjestelmään liittyvät henkilöstökulut. Näitä ovat esim. NTM-koulutus, muut koulutusmaksut, matkakulut. Muita välillisiä kustannuksia ovat tutkintotoimikuntien kanssa toimimisesta aiheutuvat kulut, arvioijien kouluttamiskustannukset, hakeutumisvaiheen kustannukset, tiedotus- ja markkinointikustannukset, hallintokustannukset sekä muut kustannukset, jotka kohdistuvat toiminnan ylläpitämiseen. Välillisten kustannusten määrä vaihtelee 50%:n molemmin puolin.

Mä haluun tutkinnon. Mitä se maksaa?

Perustutkintoa seuraavat ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto. Perustutkinnossa on kuusi tutkinnon osaa ja ne ovat tutkinnonsuorittajalle maksuttomia. Ammattitutkinnossa ja erikoisammattitutkinnoissa on kolme tutkinnon osaa / tutkinto, joissa hinta on n. 600-800 euroa / tutkinnon osa. Eli koko tutkinnon hinta on n. 1800-2400 euroa. Erikoisammattitutkinnot ovat vähän hintavampia kuin ammattitutkinnot.

Saanko jostain tutkinnon halvemmalla?

Erot näyttötutkintojen hinnoissa johtuvat eri seikoista. Tutkinnonjärjestäjän toimintaympäristö on yksi asia, joka vaikuttaa kulurakenteisiin. Se, miten laajalla alueella tutkinnonjärjestäjä toimii, lisää olennaisesti esim. matkakustannuksia. Henkilöstökustannukset ovat hinnoittelussa eniten vaikuttava seikka, minkä takia tutkintojen järjestämiseen, ohjaukseen ja arviointiin käytettävä aika on tarkkaan määritelty. Resursointiin vaikuttaa myös oppilaitosten palkkausjärjestelmät. Ne vaihtelevat paljon. Eri järjestelmissä tuntipalkan suuruus ja työaikaan laskettava aika vaihtelee.

Järjestämissopimus on tärkeä paperi myös hinnoittelussa. Toimikunnat kyllä ohjeistavat, mutta tutkinnon järjestämisestä, ohjaamisesta, arvioinnista ja muista toiminnoista vastuussa on tutkinnonjärjestäjä. Asiat tehdään niin kuin allekirjoitettu sopimus velvoittaa. Järjestämissopimuksessa on tarkkaan mietittävä, mitä tarjotaan, sillä toimikunta velvoittaa noudattamaan sopimuksen seikkoja.

Kirjoittaja: Föri