Markkinoinnilla opettajille työtä

Harvassa ovat ne oppilaitokset, joihin olisi enemmän hakijoita kuin paikkoja. Jos näin olisi, niin tiedottaminen riittäisi. Markkinoinnilla mahdollistetaan oppilaitoksen toiminta ja meille opettajille töitä vielä tulevaisuudessakin. Itse asiassa koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus markkinointiin.

Mutta herää kysymys: Miten, mitä ja kenelle markkinoidaan? On huomioitava, että vaikka on keksitty kuinka edistyksellisiä tuotteita, niin ne ovat jääneet unholaan, koska niitä ei ole osattu markkinoida. Paras tuote ei siis välttämättä ole markkinajohtaja, jos sitä ei ole markkinoitu.

Näyttötutkintoja markkinoitaessa on otettava huomioon erilaiset asiakkaat, kuten opiskelijat, työnantajat, yhteiskunta, opetusviranomaiset, palvelua rahoittavat asiakkaat (te-toimisto) jne. Markkinoinnilla oppilaitoksesta ja näyttötutkinnosta pitää tehdä kiinnostava ja tavoitteena tietysti on paras vaihtoehto.

Markkinoinnilla tulee osoittaa alan asiantuntemus eli kokemus, työelämäyhteistyö, asianmukaiset tilat ja työvälineet. Toki voimme markkinoida myös elämyksiä, palveluita ja erilaisia tuotteita. Näyttötutkintojen suorittamisen markkinoinnin ominaispiirteitä ovat muun muassa näkymättömyys, palvelun hinnoittelu ja asiakaspalvelu. Näyttötutkinnon suorittamisen tarjoaminen on palvelua ja sitä ei voida varastoida, joten aikaisempi tutkinnon suorittaja voi esitellä esimerkiksi miten hän itse suoritti tutkinnon ja mitä hyötyä hänelle siitä oli. Hinnoittelussa yksi tutkinnon suorittaja on kallis, mutta monta tutkinnon suorittajaa jakaa kulut ja päästään kohtuulliseen hintaan/tutkinnon suorittaja. Ja yksi tärkeimmistä asioista on muistaa, että me opettajat olemme asiakaspalvelijoita, joille kyky ja halu palvella pitäisi olla tärkeimpiä ominaisuuksia. Kuitenkin opiskelija on itse vastuussa palvelun onnistumisesta, koska opettaja ei pysty oppimaan opiskelijan puolesta, mutta voimme ohjata häntä.

Henkilökohtaistamisella saadaan joustavia järjestelyjä aikuisille, joiden avulla saadaan parhaat mahdolliset olosuhteet osoittaa osaaminen. Tutkinnon suorituksessa voidaaan huomioida aikaisempi osaaminen eikä koulun penkillä tarvitse turhia istuskella. Näin tutkinnon suorittajalla saattaa olla vaadittava ammattitaito jo olemassa ja hän voi suoraan osallistua tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta. Reformin tulon myötä näyttää siltä, että henkilökohtaistaminen tulee osaksi kaikkia toisen asteen tutkintoja.

Suomessa on mahtavaa markkinoida koulutuksia niiden edullisuuden vuoksi. Esimerkiksi perustutkinto on maksuton ja vain tutkintomaksu suoritetaan. Markkinoinnissa on hinnan lisäksi tärkeä markkinoida hakeutumisvaihetta, näyttötutkinnon suorittamista, tarvittavan ammattitaidon hankkimista sekä on tärkeää tiedottaa myös sora-laista. Hakeutumisvaiheessa tulee ennen kaikkea selkeästi tuoda esille, että tutkinnon voi suorittaa ilman valmistavaa koulutusta.

Välillä mielikuvat oppilaitoksista voivat olla todella vahvoja ja meidän opettajien pitää tehdä töitä positiivisen mielikuvan luomiseksi. Viisi vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että yritykset eivät markkinoi tutkintoja, vaan markkinointi jäi oppilaitoksien tehtäväksi. Näyttötutkinnoista oli kuitenkin paljon hyötyä, koska näyttötutkinnon suorittajilla oli työnkuva monipuolistunut sekä palkka ja ammatillinen arvostus noussut. Näyttötutkinnoista oli paljon hyötyä myös työnantajille, koska laatujärjestelmien käyttöönotto helpottui ja tehokkuus sekä kannattavuus kasvoivat.

Markkinointia voi tehdä monella tavalla kuten lehtimainonnan avulla, somen välityksellä, työelämäyhteistyöllä, tapahtumamarkkinoinnilla kuten messut ja avoimet ovet, mutta yksi tärkeimmistä on me, eli opettajat, jotka levittävät koulutuksen sanomaa.

Kirjoittaja: Föri

Kelpaako vuoden 2016 Näyttötutkinto-opas vain vessapaperiksi reformin jälkeen?

Tutkintotoimikunnalla on nyt merkittävä rooli. Sen tehtäviin kuuluu mm. tutkintojen laadun varmistaminen, niiden kehittäminen ja sopimukset niiden järjestämisestä. Tutkintotoimikunnat ovat merkittävä toimija sekä tutkintojen suorittajien, tutkintoja järjestävien oppilaitosten että työelämän tarpeiden näkökulmasta. Siis tällä hetkellä - reformin jälkeisestä maailmasta ei vielä tiedä.

Tutkintotoimikunnat ovat merkittäviä vallankäyttäjiä

Tutkintotoimikunnat arvioivat oppilaitosten osalta, onko näillä kyky ja edellytykset järjestää tutkintoa. Näin ollen tutkintotoimikunnilla on iso valta - ja myös vastuu - oppilaitosten toimintaan.

Tutkintotoimikuntien työ tähtää siihen, että työelämä saa oikeaa osaamista käyttöönsä. Tutkinnot mittaavat osaamista suhteessa tarvittavaan osaamiseen nyt ja tulevaisuudessa. Meidän kokemuksemme mukaan näyttötutkintomestareina on usein eläkkeelle jo jäänyt alan edustaja. Miten tällöin varmistetaan riittävä tulevaisuuteen suuntautuminen?

Ovatko tutkintotoimikunnat riittävästi ajan tasalla työelämän tarpeista, varsinkin tulevaisuuden tarpeista? Ja seuraako tutkintotoimikunta riittävästi myös arvioijien kykyä niin, että tutkinnot varmasti palvelevat työelämää?

Työelämä muuttuu nopeasti. Pystyvätkö Tutkintotoimikunnat pysymään riittävästi mukana tässä murroksessa? Toisaalta: pystyykö kukaan muukaan?

Miten reformissa käy tutkintotoimikunnille - ja meille tuleville näyttötutkintomestareille?

Toimikuntien tehtävä on ollut kolmivuotinen, mutta nyt toimintakausi on vain kaksi vuotta, sillä sitten tulee se suureen ääneen ilmoitettu reformi! Kukaan ei vielä tiedä miten toimikunnille tulee tapahtumaan 1.1.2018 jälkeen - tai sitä ei ainakaan kerrota.

Toimikunnilla on alussa mainittu tehtävä ja varmaan jollakin taholla se on reformin jälkeenkin hanskassa, mutta kenellä? Käy vain mielessä, että mikä taho voi ottaa kopin tästä kaikesta - ellei se ole tämä jo olemassa oleva toimikunta yhdistettynä muihin toimikuntiin, koska opintoja yhdistetään. Se ainakin lienee itsestään selvää, että tutkintotoimikuntien määrä vähenee huomattavasti nykyisestä 91stä.

Myös Näyttötutkintomestarien koulutuksen tulevaisuus on kysymysmerkki. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, onko meidän vaivannäöstä ollut mitään hyötyä, tarvitaanko enää NTM-osaajia. Tämänhetkinen tilanne taitaa olla niin, että Näyttötutkintomestareista on ollut jopa pulaa (viittaamme tässä em eläkeläisten toimimiseen näyttötutkintomestareina).

Miten reformissa varmistetaan näyttötutkintojen laadun säilyminen?

Ammatillisen koulutuksen reformin yksi päätarkoitus on yhdistää nuoriso- ja aikuiskoulutus. Tämä antaa oppilaitoksille mahdollisuuden myös näyttötutkintoihin nuorisoasteella. Miten varmistetaan henkilöstön riittävät tiedot näyttötutkintojärjestelmässä?

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikattiin paljon ja näyttötutkinnon suorittaminen on yksi halvimmista tutkinnon suorittamistavoista. Onko oppilaitoksilla tällöin paineita ottaa näyttötutkintoihin opiskelijoita, joille se ei ole sopiva vaihtoehto?

Näyttötutkintojen määrän kasvaessa myös Tutkintotoimikunnan työ kasvaa moninkertaiseksi. Ovatko Tutkintotoimikunnat ja niiden työtä tuntevat henkilöt päässeet riittävästi osallistumaan reformin suunnitteluun ja päätöksentekoon?

Iso kysymys onkin Tutkintotoimikuntien asema reformin tultua voimaan. Lakkaavatko ne kokonaan olemasta? Kuka sitten vastaa laadusta niin työelämän, oppilaitosten kuin tutkinnon suorittajienkin suuntaan?

Mitä tapahtuu kun reformi saa lainvoiman?

Reformin jälkeen aikuiskoulutuksen ja nuorisokoulutuksen raja hämärtyy. Aiheuttaako se esimerkiksi sitä, että aloitettuaan koulutuksensa nuori ei saakaan sitä nopeasti valmiiksi vaan jatkaa esimerkiksi tauon jälkeen aikuiskoulutuksen puolella. Nuoret voivat myös alkaa valitsemaan sellaisia opintopolkuja, joissa ei ole sinällään järkeä.Toisaalta nopeasti etenevät opiskelijat voivat hyödyntää molempia voimavaroja. Pelkään myös sitä, että joissakin valintatilanteissa ryhmäkoko voi kasvaa liian suureksi. miten silloin saadaan järjestettyä oikean tasoinen näyttö kaikille. Voiko syntyä tilanteita, joissa odotetaan vain ainoastaan sitä hetkeä, että pääsee näyttöön? Kaikki tämä saa aikaan myös tutkintotoimikunnalle aivan uusia haasteita valvonnan osalta. Koulutukseen, tutkintoihin ja muuhun toimintaan täytyy saada riittävän yhdenmukainen ja selkeä termistö. Arvioijien joukosta täytyy ehkä löytyä myös enemmän moniosaajia esimerkiksi sen takia, että tutkintoja yhdistetään. Onko kukaan ajatellut myös sitä, että kuinka paljon liiallinen määrä työssä oppijoita voi aiheuttaa kestämättömiä paineita niille, joiden aikataulut ja tuotannolliset odotukset ovat jo liian suuret. 

Kirjoittaja: Ruuhkasuomi