Kelpaako vuoden 2016 Näyttötutkinto-opas vain vessapaperiksi reformin jälkeen?

Tutkintotoimikunnalla on nyt merkittävä rooli. Sen tehtäviin kuuluu mm. tutkintojen laadun varmistaminen, niiden kehittäminen ja sopimukset niiden järjestämisestä. Tutkintotoimikunnat ovat merkittävä toimija sekä tutkintojen suorittajien, tutkintoja järjestävien oppilaitosten että työelämän tarpeiden näkökulmasta. Siis tällä hetkellä - reformin jälkeisestä maailmasta ei vielä tiedä.

Tutkintotoimikunnat ovat merkittäviä vallankäyttäjiä

Tutkintotoimikunnat arvioivat oppilaitosten osalta, onko näillä kyky ja edellytykset järjestää tutkintoa. Näin ollen tutkintotoimikunnilla on iso valta - ja myös vastuu - oppilaitosten toimintaan.

Tutkintotoimikuntien työ tähtää siihen, että työelämä saa oikeaa osaamista käyttöönsä. Tutkinnot mittaavat osaamista suhteessa tarvittavaan osaamiseen nyt ja tulevaisuudessa. Meidän kokemuksemme mukaan näyttötutkintomestareina on usein eläkkeelle jo jäänyt alan edustaja. Miten tällöin varmistetaan riittävä tulevaisuuteen suuntautuminen?

Ovatko tutkintotoimikunnat riittävästi ajan tasalla työelämän tarpeista, varsinkin tulevaisuuden tarpeista? Ja seuraako tutkintotoimikunta riittävästi myös arvioijien kykyä niin, että tutkinnot varmasti palvelevat työelämää?

Työelämä muuttuu nopeasti. Pystyvätkö Tutkintotoimikunnat pysymään riittävästi mukana tässä murroksessa? Toisaalta: pystyykö kukaan muukaan?

Miten reformissa käy tutkintotoimikunnille - ja meille tuleville näyttötutkintomestareille?

Toimikuntien tehtävä on ollut kolmivuotinen, mutta nyt toimintakausi on vain kaksi vuotta, sillä sitten tulee se suureen ääneen ilmoitettu reformi! Kukaan ei vielä tiedä miten toimikunnille tulee tapahtumaan 1.1.2018 jälkeen - tai sitä ei ainakaan kerrota.

Toimikunnilla on alussa mainittu tehtävä ja varmaan jollakin taholla se on reformin jälkeenkin hanskassa, mutta kenellä? Käy vain mielessä, että mikä taho voi ottaa kopin tästä kaikesta - ellei se ole tämä jo olemassa oleva toimikunta yhdistettynä muihin toimikuntiin, koska opintoja yhdistetään. Se ainakin lienee itsestään selvää, että tutkintotoimikuntien määrä vähenee huomattavasti nykyisestä 91stä.

Myös Näyttötutkintomestarien koulutuksen tulevaisuus on kysymysmerkki. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, onko meidän vaivannäöstä ollut mitään hyötyä, tarvitaanko enää NTM-osaajia. Tämänhetkinen tilanne taitaa olla niin, että Näyttötutkintomestareista on ollut jopa pulaa (viittaamme tässä em eläkeläisten toimimiseen näyttötutkintomestareina).

Miten reformissa varmistetaan näyttötutkintojen laadun säilyminen?

Ammatillisen koulutuksen reformin yksi päätarkoitus on yhdistää nuoriso- ja aikuiskoulutus. Tämä antaa oppilaitoksille mahdollisuuden myös näyttötutkintoihin nuorisoasteella. Miten varmistetaan henkilöstön riittävät tiedot näyttötutkintojärjestelmässä?

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikattiin paljon ja näyttötutkinnon suorittaminen on yksi halvimmista tutkinnon suorittamistavoista. Onko oppilaitoksilla tällöin paineita ottaa näyttötutkintoihin opiskelijoita, joille se ei ole sopiva vaihtoehto?

Näyttötutkintojen määrän kasvaessa myös Tutkintotoimikunnan työ kasvaa moninkertaiseksi. Ovatko Tutkintotoimikunnat ja niiden työtä tuntevat henkilöt päässeet riittävästi osallistumaan reformin suunnitteluun ja päätöksentekoon?

Iso kysymys onkin Tutkintotoimikuntien asema reformin tultua voimaan. Lakkaavatko ne kokonaan olemasta? Kuka sitten vastaa laadusta niin työelämän, oppilaitosten kuin tutkinnon suorittajienkin suuntaan?

Mitä tapahtuu kun reformi saa lainvoiman?

Reformin jälkeen aikuiskoulutuksen ja nuorisokoulutuksen raja hämärtyy. Aiheuttaako se esimerkiksi sitä, että aloitettuaan koulutuksensa nuori ei saakaan sitä nopeasti valmiiksi vaan jatkaa esimerkiksi tauon jälkeen aikuiskoulutuksen puolella. Nuoret voivat myös alkaa valitsemaan sellaisia opintopolkuja, joissa ei ole sinällään järkeä.Toisaalta nopeasti etenevät opiskelijat voivat hyödyntää molempia voimavaroja. Pelkään myös sitä, että joissakin valintatilanteissa ryhmäkoko voi kasvaa liian suureksi. miten silloin saadaan järjestettyä oikean tasoinen näyttö kaikille. Voiko syntyä tilanteita, joissa odotetaan vain ainoastaan sitä hetkeä, että pääsee näyttöön? Kaikki tämä saa aikaan myös tutkintotoimikunnalle aivan uusia haasteita valvonnan osalta. Koulutukseen, tutkintoihin ja muuhun toimintaan täytyy saada riittävän yhdenmukainen ja selkeä termistö. Arvioijien joukosta täytyy ehkä löytyä myös enemmän moniosaajia esimerkiksi sen takia, että tutkintoja yhdistetään. Onko kukaan ajatellut myös sitä, että kuinka paljon liiallinen määrä työssä oppijoita voi aiheuttaa kestämättömiä paineita niille, joiden aikataulut ja tuotannolliset odotukset ovat jo liian suuret. 

Kirjoittaja: Ruuhkasuomi