Harvassa ovat ne oppilaitokset,
joihin olisi enemmän hakijoita kuin paikkoja. Jos näin olisi, niin
tiedottaminen riittäisi. Markkinoinnilla mahdollistetaan oppilaitoksen toiminta
ja meille opettajille töitä vielä tulevaisuudessakin. Itse asiassa koulutuksen
järjestäjällä on velvollisuus markkinointiin.
Mutta herää kysymys: Miten, mitä ja
kenelle markkinoidaan? On huomioitava, että vaikka on keksitty kuinka
edistyksellisiä tuotteita, niin ne ovat jääneet unholaan, koska niitä ei ole
osattu markkinoida. Paras tuote ei siis välttämättä ole markkinajohtaja, jos
sitä ei ole markkinoitu.
Näyttötutkintoja markkinoitaessa on
otettava huomioon erilaiset asiakkaat, kuten opiskelijat, työnantajat,
yhteiskunta, opetusviranomaiset, palvelua rahoittavat asiakkaat (te-toimisto)
jne. Markkinoinnilla oppilaitoksesta ja näyttötutkinnosta pitää tehdä
kiinnostava ja tavoitteena tietysti on paras vaihtoehto.
Markkinoinnilla tulee osoittaa alan
asiantuntemus eli kokemus, työelämäyhteistyö, asianmukaiset tilat ja
työvälineet. Toki voimme markkinoida myös elämyksiä, palveluita ja erilaisia
tuotteita. Näyttötutkintojen suorittamisen markkinoinnin ominaispiirteitä ovat
muun muassa näkymättömyys, palvelun hinnoittelu ja asiakaspalvelu. Näyttötutkinnon
suorittamisen tarjoaminen on palvelua ja sitä ei voida varastoida, joten
aikaisempi tutkinnon suorittaja voi esitellä esimerkiksi miten hän itse
suoritti tutkinnon ja mitä hyötyä hänelle siitä oli. Hinnoittelussa yksi
tutkinnon suorittaja on kallis, mutta monta tutkinnon suorittajaa jakaa kulut
ja päästään kohtuulliseen hintaan/tutkinnon suorittaja. Ja yksi tärkeimmistä
asioista on muistaa, että me opettajat olemme asiakaspalvelijoita, joille kyky
ja halu palvella pitäisi olla tärkeimpiä ominaisuuksia. Kuitenkin opiskelija on
itse vastuussa palvelun onnistumisesta, koska opettaja ei pysty oppimaan
opiskelijan puolesta, mutta voimme ohjata häntä.
Henkilökohtaistamisella saadaan
joustavia järjestelyjä aikuisille, joiden avulla saadaan parhaat mahdolliset
olosuhteet osoittaa osaaminen. Tutkinnon suorituksessa voidaaan huomioida
aikaisempi osaaminen eikä koulun penkillä tarvitse turhia istuskella. Näin
tutkinnon suorittajalla saattaa olla vaadittava ammattitaito jo olemassa ja hän
voi suoraan osallistua tutkintotilaisuuteen ilman valmistavaa koulutusta.
Reformin tulon myötä näyttää siltä, että henkilökohtaistaminen tulee osaksi
kaikkia toisen asteen tutkintoja.
Suomessa on mahtavaa markkinoida
koulutuksia niiden edullisuuden vuoksi. Esimerkiksi perustutkinto on maksuton
ja vain tutkintomaksu suoritetaan. Markkinoinnissa on hinnan lisäksi tärkeä
markkinoida hakeutumisvaihetta, näyttötutkinnon suorittamista, tarvittavan
ammattitaidon hankkimista sekä on tärkeää tiedottaa myös sora-laista. Hakeutumisvaiheessa
tulee ennen kaikkea selkeästi tuoda esille, että tutkinnon voi suorittaa ilman
valmistavaa koulutusta.
Välillä mielikuvat oppilaitoksista
voivat olla todella vahvoja ja meidän opettajien pitää tehdä töitä positiivisen
mielikuvan luomiseksi. Viisi vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi,
että yritykset eivät markkinoi tutkintoja, vaan markkinointi jäi oppilaitoksien
tehtäväksi. Näyttötutkinnoista oli kuitenkin paljon hyötyä, koska
näyttötutkinnon suorittajilla oli työnkuva monipuolistunut sekä palkka ja
ammatillinen arvostus noussut. Näyttötutkinnoista oli paljon hyötyä myös
työnantajille, koska laatujärjestelmien käyttöönotto helpottui ja tehokkuus
sekä kannattavuus kasvoivat.
Kirjoittaja: Föri
Henkilökohtaistaminen kuulostaa mahtavalta asialta ja opiskelijakeskeiseltä tavalta räätälöidä opintoja. Henkilökohtaistaminen kuitenkin vaatii paljon resursseja, varsinkin jos reformin jälkeen näyttötutkinnoista tuttu henkilökohtaistaminen ulotetaan nuorisoasteellekin. Nyt kuitenkin opetuksen resursseja ja tukitoimintojakin karsitaan,jotka kuitenkin ovat edellytyksenä henkilökohtaistamisen onnistuneelle läpiviemiselle. Mitenköhän ja millä eväillä oppilaitokset pystyvät ratkaisemaan nuorisoasteen henkilökohtaistamisen? Jos itse olisin oppilaitoksessa selkaisessa asemassa, jossa voisin vaikuttaa opettajien lisäkoulutukseen ja rekrytointeihin, niin nyt pyörähtäisi iso ratas.
VastaaPoista-Päivi Lakso-
Osana henkilökohtaistamisprosessia pyritään huomioimaan opiskelijan aikaisemmin hankkima osaaminen; tunnistamisen ja tunnustamisen kautta, jotta voidaan suunnitella oppimisen polkua yksilöllisesti. Minä toimin erityisoppilaitoksessa opettajana, minulle on tunnustaminen ja tunnistaminen tuttua jo nuorten perustutkinnoissa aloitusvaiheen HOPS prosessissa. Minusta henkilökohtaistamisprosessin ja HOPSprosessin väliset erot eivät ole käytännössä huomattavia. Tavoitteena on ollut jo edellisen tutkinnonperusteiden muutoksen jälkeen lyhentää opiskeluaikaa jos opiskelijalla on lukio tai muista ammatillisista tutkinnoista osia suoritettuna. Meillä erityisoppilaitoksessa saattaa olla opiskelijalla useita yrityksiä opiskellla ammattia tai lukio-opintoja, mutta opinnot ovat päättyneet syystä tai toisesta. Suurin ero on mielestäni hankitun osaamisen tunnistamisen vaateessa, EAT ja Atssa, täytyy ohjata vielä tutkintotilaisuuteen ja kolmikannan arviointiin.
PoistaHenkilökohtaistamisen pääidea eli se, että kaikki mitä on aiemmin tehnyt liittyen ko. tutkinnon suorittamiseen, otetaan huomioon. Nuorilla lienee suurin ongelma se, että ei ole työkokemusta eikä aiempaa tutintoa. Mutta heillä voi olla harraste, josta he saavat samankaltaista tietoa ja ammattitaitoa, jota tutkinnon perysteissa haetaan. Tällaista voisi olla vaikka lastenhoitokokemus, ryhmänvetäjänä toimiminen lapsiryhmissä (partio, isoisleirit). MInusta tässä on idea. Nuorilla on myös kielitaitoa ja tietoteknistä osaamista, joka voidaan käytännössä saada esiin tutkintotilaisuudessa eli käytännössä.
VastaaPoistaLisäisin vielä markkinointiin liittyvän kommenttin: Ammatistaan innostunut nuori innostaa muita opiskelemaan ja antaa myös vakuuttavan mielikuvan koulutuksen järjestäjän osaamisesta. Törmäsin jokunen vuosi sitten Tampereen talousalueella aikuiskoulutusta järjestävän luonnonvara-alan oppilaitoksen markkinointivideoon. Niissä, eri alojen, ammatistaan innostuneita opiskelijoita/ valmistuneita haastateltiin ja kuvattiin töissä. He kertoivat miten olivat opiskelleet, miltä se tuntui, mitä he arvostivat ja miten olivat pärjänneet opiskelun jälkeen. Vaikutti uskottavalta.....
VastaaPoistaMeillä järjestettiin avoimet ovet niin että oppilaat loivat oman fb ryhmän jossa mainostivat tapahtumaa. Ja jakoivat tietenkin oman sivunsa aina omassa profiilissaan jne. Paikalle tuli ennätysmäärä kävijöitä. Olen siis pitkälti jokuheidin kanssa samoilla linjoilla että paras mainos on asiastaan innostunut nuori. Me opettajat jäämme väkisin jälkeen, kun me puhumme lehdistä, puhuvat potentiaaliset opiskelijat somesta. Ja kun me olemme löytäneet facebookin ovat opiskelijat jo instagramissa tai missä lie :) Maija
VastaaPoistaMarkkinoinnista. Itse suosittelin työpaikallani koulutusta johon osallistuin ja kas kummaa siihen samaan koulutukseen haki kaksi työkaveriani. Jos koulutus on hyvä niin siitä halutaan puhua ja näin myös ympärillä olevat potentiaaliset henkilöt kiinnostuvat ja jos taas koulutus on ollut huono, niin sekin kuuluu... Siis tosi tärkeää opettajien tiedostaa tämä että kaikenlainen maine leviää.
VastaaPoista- Marita Joensuu