ERILAINEN VAI TOISENLAINEN?

Miten ihmeessä saada niinkin iso aihe kuin erityisen oppimisen tuki mahdutettua yhteen blogitekstiin? Kirjoitusprosessin kuluessa tekstiä kertyi hyvästi viisikin sivua - niin laaja, merkityksellinen ja arjen työssä konkreettistakin konkreettisempi aihe. Päätimme yrittää ja tässä SomeAhkujen ajatuksia erilaisuudesta - vaiko sittenkin -  toisenlaisuudesta. 

 

Ylevät teoriat ja käytännön todellisuus törmäyskurssilla

Näyttötutkinto-oppaan mukaan näyttötutkintoihin hakeutumisen helppous ja joustava toteutustapatukevat myös erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opintojen toteuttamista. Arvioitsija perehdytetään, mutta ammattitaitoa tulee arvioida niin, ettei tuki vaikuta tutkinnon suorittajan suoritusta heikentävästi (Näyttötutkinto-opas 116, 2011). Käytännössä joustavat opinpolut ja näyttötutkintojen itsenäisen työotteen vaatimukset, työelämävalmiudet jne. ovat usein erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle enemmän ongelma kuin opintojen suorittamista tukeva elementti. Toki hakeutuminen on helpompaa, koska opintoihin voi hakeutua usein joustavasti. 

 

Oppimisvaikeudet ovat todella yleisiä ja tutkimusten perusteella on todettu, että arviolta  20-25% väestöstä on jonkinlaisia oppimisvaikeuksia. Tätä havaintoa tukee mm. YTY-selvitys, jossa  reilu viidennes arvioi erityisen tuen tarvitsijoiksi  11−20 prosenttia ja muutama jopa sitä enemmän. (Selvitys erityisestä tuesta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa 12, 2013). Tutkimusten valossa kyse on siis huomattavasta määrästä ihmisiä. Ei ihme, että reformissa ajetaan yksilöllisyyttä erityisyyden sijasta.

 

Oppimisvaikeus on erilainen tapa hahmottaa ja käsitellä tietoa

Erityisen tuen tarve voi koskea henkilökohtaisia valmiuksia, rajoituksia tai erityistä tuen tarvetta, sekä kieli- ja/tai kulttuuritaustasta johtuvia erityisvaatimuksia. Tavoitteena on varmistaa riittävä tuen saaminen. Oppijan tukeminen onnistuu parhaiten, jos jo hakeutumis- tai ammattitaidon hankkimisen vaiheessa on tehty erityisen tuen ja ohjauksen tunnistaminen. Ihanteellisesti tämä tapahtuisi jo hakeutumisvaiheessa (alkuhaastattelut, pääsykokeet) tai ensimmäisellä lähijaksolla. Viimeistään tuen tarve olisi tunnistettava ennen tutkintotilaisuutta, jonka pohjalta suunnitellaan tutkinnon suorittajan tukitoimet yhteistyössä työpaikan, näyttötutkinnon järjestäjän ja tutkinnon suorittajan kanssa ja jotta varmistetaan, että tutkinnon suorittaja tuntee hyvin tilaisuuteen liittyvät käytännöt, ohjeet ja määräykset. 

 

Miten sitten erityisen tuen tarve voidaan tunnistaa? Niilo Mäki Instituutin luki- ja matikkatestien lisäksi haastattelut, kyselyt ja seuranta auttavat arvioimaan tuen ja ohjauksen tarvetta. Erilaisten oppijoiden liiton sivuilta löytyy myös testejä tutustuttavaksesi www.erilaistenoppijoidenliitto.fi . Pelkkä testaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan niiden lisäksi on todella tärkeää tehdä suunnitelma tukiopetuksesta, lisää ohjauksesta, seurannasta. Erityisen tärkeää on  avata testien tulos käytännön tukitoimiksi ja pedagogisiksi ratkaisuiksi esim. työpainotteiseksi opinpoluksi - arjen opetus- ja ohjaustyön konkretiaksi. Maahanmuuttajien osalta tuen tarvetta on ainakin suomen kielen oppimisessa, mutta usein myös matematiikassa ja englannin/ruotsin kielessä. Maahanmuuttajille on todella tärkeää suunnitella opintojen rinnalle suomen kielen tukiopetusta alan vaatimukset huomioiden ja mahdollinen lisätuki tutkintotilaisuuksia varten. Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksiin täytyy myös kiinnittää erityistä huomiota ja tarvittaessa lähteä selvittämään niitä vaikka soveltuvia testejä on vielä melko vähän saatavilla. Konkreettisesti erityisen tuen kartoitus ja huomioiminen on ohjauksen määrän lisäämistä tai vähentämistä, apuvälineiden tarpeen selvittelemistä ja niiden hankinnassa auttamista. Se on oppimistyylien huomioimista, soveltuvan ja monipuolisen koulutuksen ja arviointimenetelmien löytämistä, ohjauskeskustelujen lisäämistä, testausta ja kartoitusta sekä kielitaidon varmistamista.

Ja sitten siitä reformista ja sen vaikutuksista!

Reformi mahdollistaa lisätukea erityistä tukea tarvitseville, koska esimerkiksi psykologipalvelut, erityisopetus ja kuraattoripalvelut ovat jatkossa myös aikuisten saatavissa. Psykologipalvelut mahdollistavat esimerkiksi oppimisvaikeuksien ja hahmottamisen ongelmien tarkemmat tutkimukset. Maahanmuuttajille yhteisten tutkinnon osien suorittamisen mahdollisuus tukee esimerkiksi matematiikan ja kielten osaamista. Ylipäätään ohjauspalvelujen lisääntyminen ja parempi organisoituminen on etu erityistä tukea tarvitseville. Oppilaitoksilla on kova työ toteuttaa reformin vaatimat toimet ohjauksen ja opetuksen muutoksen osalta, koska toisaalta resursseja vähennetään ja toisaalta niitä tulisi selkeästi lisätä ohjaukseen ja yksilöllisten polkujen toteuttamiseen. 

Reformin myötä henkilökohtaistaminen ja yksilöllisten opintopolkujen rakentaminen siis korostuvat. Nähtäväksi jää tuottavatko tavoitteeksi asetettu ammatillisen koulutuksen yhtenäistyminen ja opintopolkujen nopeuttaminen mm. osaamisen tunnustamisen suoraan näyttötutkintoon osallistumalla riittävästi vapautuvaa resurssia, jotta yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen ja ohjaamiseen sekä erityiseen tuen tarpeeseen on käytännössä mahdollista vastata? Jäimme myös pohtimaan, miten työelämässä pystytään vastaamaan erityisen tuen tarvitsijoihin? Reformin myötä työssäoppimisen osuus nousee - miten pystymme varmistamaan erityisen tuen työpaikoilla ja sitä kautta mahdollistamaan tutkinnon suorittamisen ja työllistymisen? 

 

Entäpä jos opiskelija ei tunnusta tai tunnista erityisen tuen tarvettaan?

Yllä on jo avattu erityisen tuen ilmenemismuotoja ja käsitteitä. Luennollakin otsikon tematiikkaa sivuttiin, mutta nostetaanpa se vielä omana kokonaisuutenaan keskusteluun: Miten tunnistaa erityisen tuen tarve, erityisesti silloin, jos opiskelija ei itse halua, että erityisen tuen tarve tulee julki? Tai jos erityisen tuen tarvitsija ei itse halua tunnustaa tarvitsevansa apua, niin meneekö tuki perille?

Ensimmäinen askel erityisen tuen tarjoamisessa on tuen tarvitsija itse, seuraavana tulee ulkopuolinen tuki. Erityisen tuen tarpeen selvittämiseksi on tärkeää hyvä vuorovaikutus ja hyvä kohtaaminen. Lisäksi ohjaajan/ opettajan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla voi olla vaikutus siihen, mitä opiskelija kertoo ja mitä on valmis paljastamaan omasta tilanteestaan. Erityisen tuen tarvitsijalle on merkityksellistä avoimen ja vuorovaikutteisen ilmapiirin luominen.

Välttämättä tänä päivänä mielenterveydelliset ongelmat eivät ole enää tabu, kuten joitakin vuosikymmeniä sitten. Moni on valmis kertomaan oppimista häiritsevistä tekijöistä ensimmäisellä tapaamiskerralla, kun toiset eivät koskaan paljasta tuen tarvettaan. Tänä päivänä kuitenkin haasteeksi ovat nousseet perinteisten oppimisvaikeuksien lisäksi digitaalisuuteen liittyvät haasteet, esimerkiksi öiset pelaamiset, jotka ulottuvat lonkeronsa opiskelijoiden elämän ja arjen hallintaan.

Pohdimme myös, miten opiskelijapula vaikuttaa jatkossa siihen, millaiset henkilöt tulevat valituksi opiskelemaan? Esimerkiksi sora- lainsäädännön alaisissa koulutuksissa pääsykokeet poistuvat ja opiskelemaan pääsee lähes kuka tahansa, koska oppilaitoksilla on vapaita paikkoja ja käyttämätöntä rahoitusta. Opiskelijoiden taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveys-, ja päihdeongelmia, lastensuojelun asiakkuutta jne. Voiko esimerkiksi opiskelija, jonka omat lapset on huostaanotettu, opiskella lasten-, ja nuorten erityisohjaajaksi? Tai kun opiskelijaksi on valittu henkilö, jolla on todella heikko suomen kielen taito?

 

Elämänkokemus rulettaa!

Aikuiset oppijana ovat kokemuksensa myötä rohkeampia, kriittisempiä ja kyseenalaistavat enemmän kuin nuoret. He hyötyvät dialogi muotoisesta opiskelusta – kuuntele, keskustele ja analysoi heidän kanssaan. Haasta heitä kokeilemaan rajojaan projekteissa, ilmiöiden tutkimisessa ja kannusta hyödyntämään tietotekniikkaa apuvälineenä.

Työpaikkaohjaajilla on suuri vaikutus oppijoihin ja heidän ammattitaitonsa kehittymisessä. Koulutettu ja vastuullinen työpaikkaohjaaja kannustaa sekä motivoi työssäoppijaa/oppisopimusopiskelijaa oppimaan. He haluavat jakaa taitonsa ja tietonsa oppijalle, välillä tuntuu, että ammattiylpeys ajaa heitä ohjaamaan tutkinnon suorittaja tutkintotilaisuudesta läpi. Pitää muistaa huomioida, että monet aikuisista elävät ruuhkavuosia tai hoitavat vanhempiaan – vaatii koulutuksen järjestäjältä, ohjaajilta ja kouluttajalta herkkyyttä huomata ja tukea oppijaa tarvittaessa.

Osalla aikuisopiskelijoista on diagnosoimattomia oppimisvaikeuksia ja he ovat kehittäneet kekseliäitä keinoja selviytyä arjen haasteista. Kannattaa kuunnella oppijaa sillä hän osaa usein kertoa minkälaista tukea tarvitsee. Selkokielinen materiaali hyödyttää kaikkia tutkinnon suorittajia.

Irmeliä - luennoitsijaamme - mukaellen: Ennakoi, tiedota, selvitä, suunnittele! Hyväksy erilaisuus ja käytä maalaisjärkeä. Kohtaa! Loppujen lopuksi se on asenne, joka ratkaisee.  

 

Kirjoittaja: Simeahkut