Ajatuksia näyttötutkintojen ohjauksesta
Aika: Henkilökohtaistamiseen kannattaa käyttää aikaa,
panostaa yhteen tutkinnon suorittajaan kerralla kunnolla ja selvittää juuri
hänen a) soveltuvuus ja b) tutkinnon rakenteen tuntemuksensa. Vanha motto
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee siis aina vain. Dialogi
tutkinnon suorittajan kanssa, keskustelu ihmiseltä ihmiselle sekä jokaisen
arvostus yksilönä palkitsevat tutkinnon suorittamisen vaiheessa kaikkia
osapuolia.
Tutkinnon suorittaja on aina oman osaamisensa asiantuntija, jolla on
jo hallussaan keinot selvitä opinnoistaan. Keinojen selvittäminen ja oppimisen
haasteet ovat lähes aina ratkaistavissa moniammatillisena yhteistyönä. Näin
saadaan henkilökohtaiseen suunnitelmaan mukaan ne parhaat ratkaisut, joilla
osaamisen vaatimukset ammattitaidon ja tutkinnon perusteiden näkökulmasta
toteutuvat. Samalla tutkinnon suorittaja itse pääsee vaikuttamaan siihen,
mitä?missä?milloin? ja hänet vastuutetaan omasta osuudestaan. Kukaan muu ei voi
hänen puolestaan valita keinoja ja ratkaisuja,, vain hän itse. Näin myös
vältytään siltä, että tehdään puolesta.
Eilen nousi valokeilaan ennakointi ja dokumentointi. Mitä ei
ole kirjattu, sitä ei ole tehty pätee tässäkin. Tarkkuutta kannattaa vallia
sillä pieteetillä, millä tavoin asiat on kirjattuna Järjestämissuunnitelmaan.
Se toimii laatukäsikirjana kaikkiin suuntiin ja luo uskottavuutta tutkinnon
suorittajan ja tutkinnon järjestäjän ja työelämän näkökulmasta. Samalla arvioinnista
tulee läpinäkyvää ja tasapuolista. Tehdään niitä asioita, jotka on
suunnitelmassa luvattu.
Maahanmuuttajaopiskelijan
arvioinnin haasteet ovat monelle tutkinnon järjestäjälle ja
työelämänedustajalle tuttuja. Hyviä vinkkejä saa AiHe- projektin (2004)
oppaasta ”Ohjaus näyttötutkinnon ja valmistavan koulutuksen
henkilökohtaistamisessa. Ohjaus työ tavaksi- videoon liittyvä käsikirja. Ja
näistä: http://www.oph.fi/download/46585_opiskelijan_arvioinnin_hyvia_kaytantoja.pdf
Ja
Aina on muistettava se, että
kaikille tulee turvata samat mahdollisuudet suorittaa tutkinto, oli kieli mikä
hyvänsä suomen lisäksi (OPH:n määräys 47/011/2000). Usein riittää se, että on
itse kiinnostunut toisesta ihmisestä, ei tarvitse tietää kaikkea ja kannattaa
aina kysyä asioista suoraan ja loukkaamatta. Henkilöä voi pyytää itse kertomaan
omasta taustastaan, työ- ja koulutushistoriastaan ja miten hän on itse
ajatellut tutkinnon suorittamisensa hoitaa. Kannattaa muistaa, että
ohjaustilanteisiin kohdistuu paljon odotuksia, kuten eilen kuulimme
esimerkkejä. Joissa kulttuureissa opettajan ja kouluttajan odotetaan tekevän
päätökset puolesta, ns. kollektiivisissa kulttuureissa yksilöllisyyden sijaan
painottuu yhteisöllisyys.
Mutta kuten eilen kuulimme, me
otamme kantaa vain niihin tosiasioihin, joilla on vaikutusta ammattitaitoon,
riittävään kielitaitoon sekä tutkinnon perusteiden suorittamiseen. Jos ko.
henkilö suoriutuu työtehtävistään arvosanalla K3, se on riittävä näyttö hänen
ammattiosaamisestaan. Kielitaito on tärkeä osa kotoutumista ja kuulumisiesta
omaan työyhteisöön. Hoitoalalla kielitaidon tulee olla sellainen, ettei pääse
syntymään väärinkäsityksiä hoito-ohjeista (lääkitys, lääkelaskut) eikä
asiakkaan ilmaisemista tarpeista (kipu, lääkkeisiin liittyvät oireet).
Kannattaa muistaa, että ei me itsekään puhuta kirjakieltä.
Omilla tutkinnon
suorituspaikoillani työelämän edustajat olivat sitä mieltä, että heidän parhaat
työntekijänsä tulivat monikulttuurisesta taustasta ja asenne työhön ja
asiakkaisiin oli todella hyvä, arvostava sekä ihmisarvoa kunnioittava.
Kirjoittaja: Seija / MPV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti