Tulevaisuudessa on suunnitteilla
luoda joustavia pedagogisia ratkaisua, joita voidaan toteuttaa
mobiiliohjauksen, robotiikan, automaation, simulaation, virtuaalisuuden ja
muiden ohjelmien avulla. Jospa sanomme niin, että näistä suurimman potentiaalin
antaa virtuaalimaailma.
Tutkintotilaisuuksissa
(näytöissä) virtuaalimaailmaa voidaan hyödyntää useilla ammattialoilla.
Kädentaitoa vaativissa ammatteissa voidaan simuloida erillaisia työtehtäviä
jotka vielä nykyään suoritetaan normaalissa reaalimaailmassa.
Simulaatio-ohjelmat ja virtuaaliympäristöt säästävät materiaalikuluissa
huomattavia summia esim. rakennusalalla. Virtuaaliohjelmilla avulla voidaan
antaa myös lisäopetusta sitä tarvitseville esimerkiksi itsenäisen opiskelun
tueksi.
Virtuaaliympäristössä käytetään
apuna esimerkiksi virtuaalilaseja ja puettavia liikeantureita. Perinteisesti
sähköasentajan tutkintotilaisuus suoritetaan työmaalla.
Virtuaalitutkintotilaisuuden voi tehdä lähes missä vain. Lisäksi se voidaan
tehdä opiskelujen suhteen oikeaan aikaan esim. talon rakennuksen eri
rakennusvaiheet huomioiden, koska oikeassa elämässä näitä oikeita työtehtäviä
voi tulla väärään aikaan opiskelijan opiskelun suhteen. Jotta arviointi
onnistuu, arvioijalla on myös virtuaalilasit päässään ja hän näkee opiskelijan
työn eri suunnilta. Tulevaisuudessa laseihin voisi asentaa vielä videoinnin,
jonka avulla työtehtävä voi katsoa uudelleen. Virtuaalitehtävässä voi olla myös
neuvova mahdollisuus tai siihen voi liittää erilaisia ongelmatilanteita
tehtävän kuluessa. Virtuaalimaailmassa työtehtävä, lähtökohdat ja ongelmakohdat
on mahdollista tehdä kaikille tutkintotilaisuuteen osallistuville samoiksi ja
näin myös arviointi osallistujien kesken on tasapuolisempaa.
Tämähän kuulostaa jo liian
hyvältä? Voisiko olla niin, että virtuaalimaailma hävittää motoriset liikeradat
ja lihasvoiman, jotka oikeasti kehittyy oikeissa työtehtävissä. Virtuaalilasien
silmien rasitus saattaa vaikuttaa tehtävän suoritukseen. Entä sitten
sosiaaliset suhteet? Kuinka paljon virtuaalimaailmassa voidaan harjoitella
ryhmätöitä vaativissa tehtävissä. Ja onko työt samanlaisia kun mennään oikeaan
työelämään ja kädet likaantuu oikeasti!
Eikä tässä vielä kaikki:
Yhteishaun tukena voisi olla virtuaalimaailmassa tutustuminen eri ammatteihin
kuuluviin työtehtäviin, kokeilemaan työtä “oikeassa/väärässä” ympäristössä.
Terveisin,
Ruuhkat
Tämä kirjoitus jätti tiedonjanon. Missä vaiheessa käytänössä ollaan ja kenellä on hyviä esimerkkejä?
VastaaPoistaJos virtuaalinen oppimisympäristö korvaisi kokonaan käytännön harjoittelun oikeissa työympäristöissä, niin asiasta mitään tietämättömänä herää välittömästi muutamia kysymyksiä. Saako virtuaalisessa oppimisympäristössä esimerkiksi tuntuman hiuksista? Eli oppisiko opiskelija virtuaalisessa oppimisympäristössä tunnistamaan hennon, normaalin ja paksun hiuksen? Äkkiseltään ajattelisin, ettei virtuaalisella oppimisympäristöllä voida kokonaan korvata oikeissa työtehtävissä syntyvää kokemusta...vai voisiko opiskelijoilla olla hanskat, jotka loisivat tuntemuksia hiusten vahvuuksista?
VastaaPoistaYmmärrän kyllä simulaattorit metsäkoneenkuljettajan ja lentäjien koulutuksissa, mutta en haluaisi nähdä virtuaalisen maailman korvaavan kokonaan käytännön harjoittelua ja työtä oikeissa työympäristöissä. Silloin kun esim. virtuaalisten lasien käyttö on perusteltua niin ok, mutta virtuaalisuudesta ei saisi tulla itsetarkoitusta.
-Päivi Lakso-