Ei digikukko käskien laula

Nykyään puhutaan todella paljon siitä, miten digitalisuutta voidaan hyödyntää ja käyttää melkein kaikkeen. Välillä kuitenkin tuntuu, että tämän päivän hektinen yhteiskunta unohtaa digitalisuuden rajoitteet.

Eläinalan koulutuksissa varmasti pystyttäisiin toteuttamaan paljonkin työtehtäviä virtuaalisina, mutta tilanne ei loppupeleissä olisi läheskään sama. Se että hoidat virtuaalilehmää ei ole verrattavissa oikeaan lehmään. Oikea eläin aistii ihmisestä paljon asioita, kuten hajuja ja tunnetiloja. Eläinten kanssa tapahtuu paljon kaikennäköisiä arvaamattomia tilanteita, joita ei millään kyettäisi ohjelmoimaan virtuaalimaailmaan. Nämä arvaamattomat tilanteet ja niihin varautuminen ovat myös todella tärkeä osa eläinalan ammattitaitoa. Myös ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa todella paljon siihen, miten kyseessä oleva eläin käyttäytyy. Eläinten hajut vaikuttavat myös moneen ihmiseen. Esimerkiksi virtuaalisikala voi tuntua aika miellyttävältä työpaikalta, kunnes pääsee oikeaan sikalaan, eikä oikea uloste haisekaan ihan niin hyvältä kuin virtuaalimaailmassa.

Jos eläinala tarvitsee oikeita eläimiä osoittaakseen ammattitaitoa, niin myös eläimet tarvitsevat oikeita ihmisiä hoitamaan niitä. Et voi viedä koiraasi hoitolaan, jossa robotit tekevät kaiken. Eläimet tarvitsevat sosiaalista kanssakäymistä, ja robotin ohjelmointi niin hyvin, että se ottaisi jokaisen yksilön rotuominaiset piirteet huomioon on varmaan lähes mahdotonta. Hyvä puoli tässä on se, että työpaikat eläinalalla säilyvät aika hyvin digitalisuuden lisääntymisestä huolimatta. Ala on itseasiassa kasvava, joten todennäköisesti työpaikkoja tulee alalle lisää.

Digitaalisuutta hyödynnetään jo monellakin tavalla myös eläinalalla, niin kuin robottinavetoissa. Mutta sinnekin tarvitaan ihminen vahtimaan, että jokainen lehmä on käynyt lypsyllä ja syönyt. Jos lehmä vaikka ei olekaan syönyt, niin jonkun ihmisen pitää tarkistaa eläimen vointi, ja tarvittaessa hoitaa eläintä tai soittaa eläinlääkäri paikalle. Monet eläinlääkäriasemat antavat neuvontaa myös netissä. Usein neuvot silti päättyvät lauseeseen ”olisi hyvä kuitenkin tuoda eläin vastaanotolle”.

Digitaalisuutta käytetään paljon opetuksessa ja tutkintotilaisuuksissa, ja monesti esimerkiksi videointi tutkintotilaisuudessa on hyvinkin toimiva ratkaisu. Emme kuitenkaan ole sitä mieltä, että niin sanottu digiopetus on ratkaisu kaikkeen. Monet oppilaat oppivat paremmin, kun ovat tekemisissä oikean ihmisen kanssa tilanteessa, jossa syntyy vuorovaikutusta. Oppilailla on myös tänä päivänä hyvin usein erilaisia ongelmia, jotka jäävät huomioimatta, ellei opettaja näe heitä säännöllisesti. Oppilaat kulkevat muutenkin älypuhelimet kourassa jatkuvasti, joten tilanne missä ei käytetä digivehkeitä voi tuntua hyvinkin rauhoittavalta, vaikka harvoin sitä itse ymmärtävät.

Myös opettajille digitalisuus voi tuoda omat haasteensa. Varsinkin vanhemmille opettajille älypuhelimet, tabletit jne ovat täysin vieraita. Puhumattakaan niistä lukuisista vaihtoehdoista, joita voidaan käyttää opetukseen (moodle, onenote, skype…). Olimme itse juuri koulutuksessa, jossa esiteltiin muun muassa näiden ohjelmien käyttöä. Ideana todella hyviä, mutta vaihtoehtoja on liikaa ja ensikertalaiselle niiden käyttö vaikuttaa jokseenkin hankalalta. Näitä ohjelmia pitäisi käyttää koko ajan ja paljon, jotta siitä tulisi itselle rutiinia. Aikaa tähän ei kuitenkaan ole. Ja me olemme kuitenkin suht nuoria ;) Näihin koulutuksiin käytetään paljon aikaa ja resursseja, mutta ovatko ne kuitenkin tässä vaiheessa turhia?

Virtuaalisuuden ja digitalisuuden hyödyntämisellä on kuitenkin merkittävä rooli monella tavalla eläinalalla. Eläintenhoitajan monesti raskas työ helpottuu suuresti erilaisten apuvälineiden ansiosta. Lampolan karitsointeja voidaan seurata mukavasti kotisohvalta videokameroiden avulla, ruoka-automaatti jakaa aamuiset heinät 50 hevoselle aamutyöntekijän vielä nukkuessa ja eläinklinikan potilaat pysyvät helposti yhdessä arkistointiohjelmassa, johon pääsee käsiksi eri kaupungeista.

Lopuksi haluaisimme haastaa jonkun kehittämään virtuaalimaatilan. Se olisi hyvinkin mielenkiintoinen tapa saada opiskelijat tutustumaan siihen mitä eläintenhoitajan työtehtäviin voi kuulua. Saataisiinko tällä karsittua ne hakijat, jotka ovat tulossa vain silittelemään söpöjä eläimiä?

Kirjoittaja: Peimari & kump.