2. asteen ammatillisen koulutuksen reformi

Valtioneuvoston yksi laaja-alaisista ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavista uudistuksista kohdistuu toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Julkisuudessa on pääosin oltu yhtä mieltä siitä, että uudistusta tarvitaan. Maailma muuttuu nopeassa tahdissa. Samoin muuttuvat työtehtävät ja kokonaisia ammattikuntia voi hävitä muutoksen mukana ja toisaalta uusia ammatteja syntyy teknistymisen myötä.
Tähän muutokseen on ammatillisen koulutuksen järjestäjien kyettävä vastaamaan.
Reformin toteutustapa on kuitenkin herättänyt suuria tunteita ja saanut eduskunnan oppositiopuolueet
yhdistämään rivinsä ja laatimaan välikysymyksen. Tämä välikysymys on siis esitetty jo ennen kuin hallitus on tuonut lakiesitystä eduskuntakäsittelyyn. Välikysymyksen kritiikki kohdistuu hallituksen päätökseen leikata ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa ennen kuin on tiedossa uusi rahoituslaki ja toimintamallit, joiden mukaan koulutusta tulevaisuudessa tulee olla tarjolla.
Tässä uudistuksessa on myös muita elementtejä, joihin moni henkilö haluaisi saada vastauksia.
Tavoitteena on, että opiskelun työelämälähtöisyys korostuu, mikä sinänsä on erittäin hyvä asia. Tämä on tarkoitus toteuttaa sijoittamalla oppilaat yrityksiin ja ”valtuuttaa” työelämän asiantuntijoiden toiminen kouluttajina. Tällä järjestelyllä saman tutkinnon suorittajille kertyy erilaisia osaamis- ja oppimiskokemuksia, jolloin yhden näytön sopivuus kaikille saman kurssin osallistujille on haaste. Tällöin on ratkaistava osaamisperusteisuuden riittävän laaja toteuttaminen ja koulutuksen laatu työpaikoilla. Tähän yhteyteen liittyy myös kysymys siitä, onko yrityksillä opetuksen antamiseen tarvittavaa osaamista, halua sekä resursseja ottaa vastuuta opiskelijan ammatillisesta ja sosiaalisesta kehittymisestä.
Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisäksi reformissa halutaan lisätä opiskelijoiden yksilöllisiä
opintopolkuja. Oppimistuloksia pitäisi varmistaa opiskelun ja työssä oppimisen aikana sekä kierrättämällä opiskelijoita erilaisissa yrityksissä. Koska kaikki aina lopulta riippuu resursseista, nousee esiin lisää kysymyksiä. Millaiset ovat koulutustarjoajien resurssit jokaiselle kaavaillun yksilöllisesti räätälöidyn opintopolun rakentamiseen, työssä oppimisverkoston rakentamiseen, oikean ja riittävän osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamisen dokumentointiin. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota enemmän tukea tarvitsevien ja syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden tulevaisuuden turvaamiseen. Huomioitava on opiskelijan perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen. PL 16§ Sivistykselliset oikeudet.
Ammatillisen koulutuksen reformissa yhdistetään nuorten ja aikuisten koulutus. Käytännössä
aikuiskoulutuksen uudistaminen on jäänyt kokonaan syrjään todennäköisesti siksi, että aikuisten
lisäkoulutuksessa osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, henkilökohtaistaminen ja näyttötutkinnot ovat olleet jo vuosikausia käytössä. Osaamisperusteisuus toteutuu jo hyvin aikuiskoulutuksessa.
Koulutuksen rahoituksessa otetaan jatkossa huomioon opiskelijamäärän ja opiskeluaikojen lisäksi suoritetut tutkinnot ja tutkinnon osat sekä koulutuksen vaikuttavuus. Nuorten koulutuksessa työllistyminen on tärkein vaikuttavuuden mittari. Aikuisten lisäkoulutuksen vaikuttavuuden mittaaminen on ongelmallisempaa.
Opiskelija- ja työelämäpalautteen lisäksi ideoita ei juurikaan ole esitetty.

Kirjoittaja: Peimarit & co