Osaamisen arviointi on sanaparina mielenkiintoinen. Sen
mukaisesti arvioitavan osaaminen väläytetään kuin lämpömittarilukemana
toisille.
Eikä tässä millään voine välttyä seuraavilta kysymyksiltä:
1.
Onko mittarilukema objektiivisesti, oikeudenmukaisesti ja
yhdenvertaisesti tuotettu huomioiden Hallintolain esteellisyyden vaatimukset ja
sisältäen ammatillisesti eettisen pohdinnan arvioitavan osaamisesta?
2.
Onko kaikkien kolmikantaan kuuluvien arvioijien osaaminen
riittävää: millä tasolla he ovat sisäistäneet tutkinnon perusteet, alaan
liittyvän lainsäädännön ja tuntevatko he riittävästi tutkinnon
järjestämissuunnitelmaa?
3.
Ovatko arvioijat tietoisia arvoistaan, vuorovaikutuksestaan
(kielenkäyttö, eleet), sen vaikutuksesta arviointiprosessiin? Minkälaiset
taidot arvioijalla on perustella näkemyksiään?
4.
Mikä on arvioijien suhde omaan ammatillisuuteensa,
ammattitaitoonsa, tutkinnon suorittajaan, toisiinsa?
Osaamisen arviointiin liittyvät aina ihmiset ja inhimilliset
tekijät, etenkin silloin, kun ihmisen taitoja, toimintakykyä, työskentelytapoja
ja luontevuutta alalle arvioidaan. Ilman lämpötilan arvioiminen on mittarin
toimivuuden ja pattereiden luotettavuuden tuotos, josta omakohtaisen
luotettavuustarkistuksen voi tehdä avaamalla ikkunan.
Toki tutkinnon suorittajan osaamisen tasoa voi ikään kuin
haistella työpaikan oven avaamisella työssäoppimisen arvioinnin hetkellä,
jolloin yhteen ovat kokoontuneet tutkinnon suorittaja, hänen työssäoppimisen
ohjaajansa ja työssäoppimista arvioiva opettaja. Tässä arvioinnissa kaikkien
arvioinnit vuoropuheluna johtavat lopputulokseen, jolloin päätetään
aloitetaanko tutkintotilaisuus vai siirretäänkö sitä oppimisen kartuttamisen
vuoksi, tarkistetaan ikään kuin patterin toimivuus.
Tämän lisäksi eri tutkintojen yhteydessä voi olla
järjestämissuunnitelmaan kirjattuna muitakin arviointia tukevia dokumentteja,
kuten tutkintotilaisuuden seuraamista paikan päällä tietyn ajan verran tai
tutkinnon suorittajan erilaisten työtehtävien videointia. Nämä dokumentit
otetaan huomioon, kun kolmikantainen arviointikokous tekee päätöksen tutkinnon
suorittajan osaamisen tasosta ja ne myös liitetään tutkintotoimikuntaan
lähetettävän arviointipöytäkirjan liitteiksi.
Arviointikokouksessa tutkinnon suorittajan osaamisen
arvioinnissa on läsnä kaikki kokousta edeltäneet vuorovaikutustilanteet eri
osapuolten kesken, esimerkiksi työssäoppimisen arviointikeskustelu, sen
vaikutuksena tehdyt toimenpiteet ja palautteet. Kaikki aiemmat kohtaamiset eri
osapuolten kesken, tutkinnon suorittajan yhteydenotot, hänen itsearviointinsa,
työntekijä -arvioijan havainnot, työnantaja-arvioijan havainnot ja muun muassa
eri osapuolten välinen vuorovaikutus arviointikokousta edeltäneessä itsearvioinnin
kuulemistilaisuudessa. Tuossa tilanteessa myös vaikuttavat kaikkien kokoukseen
osallistuneiden aiemmat arviointiin liittyneet kokemukset, palautteen antamisen
ja saamisen kokemukset eleet, ilmeet, tunteet, tila, aika ja ilmapiiri.
Se, että tuo kaikki kokemusvirta on läsnä arviointikokouksessa,
jossa osaamisen arvioiminen tapahtuu vaikuttaa siihen kuinka tutkinnon
suorittajaa suhteutetaan tutkinnon perusteisiin ja ammattitaitovaatimuksiin.
Ihmisten tulkinnat ovat kuin ilman lämpö kasvoilla, se on, ja vaikka
arvioinnissa tapahtuvien “virheiden paikat” tiedostaisikin, niin silti
arviointikokoukseen osallistuvien muodostama dynamiikka vuoropuheluineen luo tutkinnon
suorittajalle hänen osaamisensa tason tuloksen.
Miikka Salavuo (28.3.17) kiteyttää kirjoitelmassaan näkemyksensä
arvioinnista kahteen tehtävään: 1) oppimisen monipuolinen tukeminen ja 2)
oppijan osaamisen, oppimisen ja motivaation näkyväksi tekeminen prosessina,
joka on päättymätön, joka ei siis päädy arviointikokouksen jälkeiseen arviointitiedon
antamiseen.
Tutkinnon
suorittaja harjoittelee työelämässä vaadittavia taitoja työssäoppimisensa
aikana saaden rakentavaa palautetta toiminnastaan hänelle nimetyltä
ohjaajaltaan. Tietysti tutkinnon suorittajan aktiivisuuden mukaan hän kartuttaa
työyhteisössä tietoa taidon pohjalle keskustellen muidenkin työyhteisöön
kuuluvien kanssa. Tuon ohjaajan palautteen sekä tutkinnon suorittajan oman
itsearvioinnin vuoropuheluna kehittyvät hänen oppimisprosessinsa, työtaitonsa,
joita työelämässä tarvitaan. Vastuullinen tehtävä siis työssäoppimisen
ohjaajalla, merkittävä lenkki osaamisen kehittymisessä arvioitavaksi.
Arvioijien
tehtävänä on tuon tuotoksen vastaanottaminen ja järjestäminen asteikolle
taiten, kunnioituksella, oman toiminnan vastuullisuuden tiedostaen rehellisesti
ja rohkeasti. Rakentavan palautteen sanojen huolellista asettelemista voi aina
harjoitella. Työelämässä toimivien arvioijien arviointiosaamisesta
huolehtiminen on sekin koulutuksen järjestäjän tehtäviä.
Arviointitehtävä
on monitasoinen prosessi, ei siinä, kuten ei ihmisenäkään, opittava lopu.
Kaadanpa kahvin kuppiin ja siirryn auringonpaisteeseen, lämpötila näyttäisi
olevan riittävä, plus viisitoista astetta.
Kirjoittajat: Peimari & kumppanit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti